Tänään meidät oli kutsuttu isäntäperheen pojan konfirmaatiojuhliin. Itselleni ei tullut mieleen matkalaukkua pakatessa, ottaa pukua mukaan, mutta sitten sovellettiin muilla vaatteilla siisti look. Juhlat olivat ehkä hieman erilaiset, millaisiin konfirmaatioihin Suomessa ollaan totuttu. Täällä ne enemmän olivat perhejuhlat, joihin sukulaiset tulivat tapaamaan toisiaan, eikä niinkään huomion keskipisteenä ollutta juhlakalu.
Juhlissa oleva ruoka oli aika pitkälle samanlaista, mitä Suomessakin on tarjolla. Ja ylipäätänsä irlantilainen ruoka on aika lähellä suomalaista ruokaa. Oli lammasta ja curryä, perunaa ja salaattia. Ainoastaan leipäpuoleen täällä ei panosteta niin vahvasti kuin Suomessa.
Juhlissa tapasi monenlaisia ihmisiä ja monet tulivat kyselemään faktoja Suomesta. Välillä puhuttiin Suomen teollisuudesta kuin taas välillä koulutusjärjestemästä. Paljon on tullut kiitosta hyvästä englannin kielestä. Irlantilaisten aksentti ei ole kovin vaikeaa ja kaikki puhuvat selkeää englantia. Samalla on hienoa että pääsee hiomaan myös omaa kielitaitoa henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia äidinkielenään. Aina välillä pystyy tarkentamaan joidenkin sanojen ääntämystä ja uusia fraaseja oppii päivittäin.
Ensi viikolla koittaa uudet seikkailut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti