Noin puolentoista kilometrin päässä pohjoiseen alkaa tämä erämaa. Sieltä on aikoinaan ja ilmeisesti vieläkin nostettu turvetta kivikkoiden seasta, aina talvea varten. Alueella ei yksinkertaisesti ole mitään. Poikkeuksen tekee yksi yksinäinen hevonen. Keskellä ei mitään. Ei asutusta, ei puita. Mutta siellä seisoo hevonen aitauksessa.
Päätimme eräänä iltana auringon laskun jälkeen lähteä kävelemään pidemmälle ja katsomaan mitä siellä odottaa. Noin 5km päässä oli lähialueen selkeästi korkein kohta. Samalla paikalla oli myös risteys, jossa oli viereisen tuulivoimalatyömaan vartijan koppi. Kohtaaminen pimeässä jäi varmaan molempien osapuolien mieleen yhtä hämärästi.
- Rakenteilla olevia tuulivoimaloita
Alue on maisemaltaan yksi upeimpia, joita olen koskaan nähnyt. Tällä hetkellä siellä vain sattuu olemaan valtavat rakennustyömaat tuulipuistolle. Paikka toki on erityisen otollinen tuulelle, koska Atlanttilta on esteetön mahdollisuus tuulella nousta mäen päälle.Uskon että asiasta on väännetty paikallisten asukkaiden kanssa voiko se sinne tulla vai ei. Maiseman kuva olisi ollut vieläkin antoisampi, jos siellä ei olisi valtavia nostureita ja nousevia tuulivoimaloita.
- Erämaa
- Aurinko laski mailleen
Yllättävään kyllä, mutta tuulivoimalat eivät näy kovinkaan pitkälle, saati sitten niiden aiheuttama melu, tuskin loppupeleissä häiritsee ketään. Asiassa on molemmat puolensa. Pitääkkö maisema luonnollisena vai tavoitellaanko vain maksimaalista voittoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti