Autoilevat irlantilaiset

Jo ensimmäisenä päivänä kun istuin auton kyydissä teki mieli tarttua mihin tahansa kahvaan. Ei sillä että vauhti olisi päätä huimannut vaan se että autoilla ei tuntunut olevan mitään selkeää logiikkaa miten risteyksissä toimitaan. Nyt kahden viikon jälkeen alkaa ymmärtämään hieman paikallista liikennekulttuuria. Käytännössä kaikki toimii päinvastoin kuin suomalaisessa liikenteessä. Kamalinta ovat silti risteykset, jossa jäädään jonottamaan keskelle tietä, kun vastaantuleva auto kaasuttaa kohden "väärää kaistaa". Jokainen auto oikealla kaistalla "väärinpäin" saa aina sykkeen nousemaan hetkellisesti. Jos risteyksissä on vähänkään ruhkaa astuu tilalle paikalliset säännöt ja huitominen alkaa ratin takaa. Se kenellä näyttäisi olevan eniten kiire voi mennä ensimmäisenä ja jos liikenne seisoo laitetaan nokka jonon väliin, vaikka samalla tulee tukkineeksi toisenkin kaistan.

Torvet eivät siltikään soi.

Kaikista mielenkiintoisimpia tilanteita ovat kuitenkin kun ihmisiä jätetään tai noudetaan. Jos jonkun pitää päästä kyytiin tai pois, se ei katso paikkaa. Parhaimmillaan ihmisiä on noudettu keskeltä liikennevaloristeystä tukkimalla molemmat kaistat. Siltikään kukaan ei menetä malttiiaan siitä, jonkun vaan pitää päästä kyytiin. Suomessa poimimalla jonkun kyytiin keskellä risteystä näkisin monta käsimerkkiä. Bussit toimivat samalla periaatteella, voit pysäyttää pitkän matkan bussin mihin tahansa ja nousta kyytiin mistä tahansa. Kysyin miten ne pysyvät aikatauluissaan kunnes itsekin tajusin. Eivät ne pysy.

Itse kun olen kulkenut melkein joka päivä liikenteen seassa kävellen, alkaa tähän jotenkin tottua. Siltikin kun tietä ylittää joutuu miettimään kumpaan suuntaa sitä joutuu katsomaan ensin ja mistä kaikkialta autoja voi tulla. Galwayn keskustassa on ainoastaan katuun maalattu ohjeet kumpaan suuntaan pitää katsoa. Kiitos siitä.

Tilannetta hämää myös se, että autojen ei ole pakko pitää valoja päällä ajaessaan. Kun autot ovat parkkeerattu tien reunaan miten päin tahansa, eivät ole sillä ajoradalla missä niiden "kuuluisi olla" ja tulevat ilman valoja. Niitä on välillä todellakin vaikea havaita millä nopeudella ja kuinka kaukana ne tulevat. Varsinkin kun on ylittämässä vähänkään isompaa tietä, niin saa hetkeksi pysähtyä ja miettiä mihin pitää katse kohdistaa. Autoilija ovat onneksi tottuneet tielle pomppiviin ihmisiin ja monet antavat tietä sellaisissa paikoissa, joihin Suomessa ei ole totuttu.

Nopeudet nousevat sellaisilla teillä, jotka Suomessa luetaan metsäautoteiksi helposti 80km/h ja autoilla on reippaasti vauhtia myös keskustoissa, joissa on 40 tai 50km/h rajoitus. Koirat ja ketut ovat suurinpia eläimiä teillä seikkailevista eläimistä, joten samanlaista hirvikolarin vaaraa täällä ei ole. Koko aikana olen nähnyt yhden koiran joka on ollut hihnan päässä kiinni. Päivisin koiria näkee noin 5-10. Ne ovat tottuneet hyvin liikenteeseen ja väistävät hyvissä ajoin autoja. Silti alkuun kesti totutella että niitä tosiaan on siellä ja täällä. Iltaisin vain pitää pitää pää kylmänä vaikka kuinka monta silmäparia tuikkii pensaikosta.

Galway Film Fleadh

Tänään oli varsinaisesti ensimmäinen päivä kun olin festivaalin toimistolla. Tällä hetkellä tiimi on vielä pieni, mutta kasvamassa kunhan toukokuu lähestyy. Itselleni ei ole vielä täysin selvää kaikki tulevat työt, mutta ne tarkentuvat kunhan pääsee vauhtiin. Alustavasti työskentelene IT-vastaavan kanssa, mutta työtehtävät menevät vähän tarpeen mukaan. Ensivaikutelmalta koko porukka vaikuttaa todella mukavalta, ja helposti lähestyttäviltä. Aika näyttää millaiseksi se siitä kehittyy.

Varsinaisesti Galway Film Fleadh on Irlannin yksi suurimpia elokuvafestivaaleja ja myös kansainvälisesti merkittävä. Festivaalin lyhytelokuva -kategoria on luokiteltu Oscar kelpoiseksi. Eli voittavalla lyhytelokuvalla on mahdollista asettua Oscar ehdokkaaksi. Samankaltaisia festivaaleja on maailmassa vain 68. Joten seuraavatkuukauden tuovat huimasti kokemusta astetta suuremman festivaalin tuotannosta, sekä aitiopaikan seuraamaan kuinka "isossa maailmassa" tehdään asiat.

Edellisten viikkojen myrskyjen jälkeen viereisen aallonmurtajan takaa oli löytynyt jotain sellaista, jota kukaan ei olisi uskonut. Meri oli huuhtonut huomattavan määrän rantaa ja kivikkoa pois, paljastaen alta suon ja vanhoja puun runkoja. Paikalla olivat niin lehdistö kuin arkeologit. Mittausten mukaan puut ovat noin 5000 vuotta vanhoja ja silloin paikalla oli vielä metsää. Tällä hetkellä paikka on rannalla, suurimman osan ajasta veden alla.

Lauantai on juhlapäivä

Tänään meidät oli kutsuttu isäntäperheen pojan konfirmaatiojuhliin. Itselleni ei tullut mieleen matkalaukkua pakatessa, ottaa pukua mukaan, mutta sitten sovellettiin muilla vaatteilla siisti look. Juhlat olivat ehkä hieman erilaiset, millaisiin konfirmaatioihin Suomessa ollaan totuttu. Täällä ne enemmän olivat perhejuhlat, joihin sukulaiset tulivat tapaamaan toisiaan, eikä niinkään huomion keskipisteenä ollutta juhlakalu.

Juhlissa oleva ruoka oli aika pitkälle samanlaista, mitä Suomessakin on tarjolla. Ja ylipäätänsä irlantilainen ruoka on aika lähellä suomalaista ruokaa. Oli lammasta ja curryä, perunaa ja salaattia. Ainoastaan leipäpuoleen täällä ei panosteta niin vahvasti kuin Suomessa.

Juhlissa tapasi monenlaisia ihmisiä ja monet tulivat kyselemään faktoja Suomesta. Välillä puhuttiin Suomen teollisuudesta kuin taas välillä koulutusjärjestemästä. Paljon on tullut kiitosta hyvästä englannin kielestä. Irlantilaisten aksentti ei ole kovin vaikeaa ja kaikki puhuvat selkeää englantia. Samalla on hienoa että pääsee hiomaan myös omaa kielitaitoa henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia äidinkielenään. Aina välillä pystyy tarkentamaan joidenkin sanojen ääntämystä ja uusia fraaseja oppii päivittäin.

Ensi viikolla koittaa uudet seikkailut!

Galway kutsuu

Tänään pääsimme esittelemään Suomea, opiskelijoille jotka ovat lähdössä/tulossa Suomeen vaihtoon. Tunnelma luokassa oli varsin innostunut, puolin sekä toisin. Monet kyselivät käytännön asioista, miten on parasta liikkua ja mitä kannattaa käydä katsomassa. Pyrimme vastailemaan parhaan osaamisemme mukaan. Samalla sitä huomaa kuinka itse on tottunut niin moniin asioihin, eikä niitä edes ajattele turistien kannalta. Yritimme auttaa mahdollisuuksien mukaan kertomalla, miten pääsee alkuun ja mitkä asiat ovat niitä suurimpia eroja Suomen ja Irlannin välillä. Lähinnä siitä näkökulmasta, mitkä asiat tuntuivat täällä oudoilta verrattuna Suomeen, kuten vasemmanpuoleinen liikenne ja kenkien käyttö sisällä. Tietysti yhtä tärkeintä asiaa painotimme, että Suomessa ollaan totuttu täsmälliseen aikatauluun. Irlannissa sovittu tapaaminen onnistuu yleensä noin puolentunnin tai tunnin sisällä. Vielä yhtäkään kohtaamista ei ole tehty ajallaan. Se vaatii oman aikansa että tähän rytmiin tottuu. Sitten kun siihen tottuu, niin huomaa että mihinkäs meillä oikeasti onkaan kiire?

Samalla kerralla saimme myös tutustumiskäynnin koko kouluun, jossa esiteltiin niin studioita kuin puuverstaita. Vaikka kalusto ei ylläkkään siihen mihin itse on tottunut, lopputuloksen laatu vie vastaavasti 10-0. Tämä toimi hyvänä konkreettisena esimerkkinä sille, että vaikka on millainen kalusto hyvänsä ei sillä yksinään tehdä mitään ihmeellistä vielä. Enemmän sillä on merkitystä ketkä niitä laitteita käyttävät.

Päivän päätteeksi oli pakko vielä testata paikallinen ravintola, mitä sillä oli annettavaa. Hintataso ravintoloissa on Suomen tasolla, myös laadullisesti. Annokset tuntuvat vain olevan suurempia. Tällä hetkellä muutama hyvä paikka on jo keskustasta löytynyt. Vielä on päiviä aikaa etsiä sitä oikeaa!
 

Tuuuleee

Sitä totisesti teki.

Tässä on muutamana päivänä ollut kiitettävät tuulilukemat. Säätiedoitteissa on varoiteltu erittäin voimakkaasta tuulesta ja mitatuissa puuskissa tuuli on yltänyt jopa 30m/s.

Päätin kuitenkin ottaa kelistä kaiken irti ja suunnata ulos. Päivällä oli kauppareissun yhteydessä käynyt katsomassa merta ja aallokkoa. Meri oli etäytynyt useita kymmeniä metrejä rannalta. Veneet olivat kyljellään kuivalla. Tilanne oli illalla toinen.

Jo kaukaa näki, että veden korkeus oli todella noussut. Aallon löivät noin kymmenen metrin päähän murtajasta ja vesi lensi vaakatasossa sen yli. Normaalisti murtajalta menee pieni polku rantaan ja meri on noin 30-40m päässä. Ei ollut enää. Hetken siinä yritin kuvata, mutta tuulen ja veden sekoituksessa hommasta ei tullut mitään. Päätin kuitenkin jäädä kuvailemaan muutamia videoita vielä ennen lähtöä murtajan toisella puolelle. Meri edessä kuohusi ja oli erittäin voimakasta ristiaallokkoa melkeinpä jokapuolella. Kunnes yhtäkkiä koko maailma oli pisaroita täynnä. Aallot alkoivat iskeä itse murtajaan ja heittivät vettä sen yli. Siinä vaiheessa päätin suunnata kotiin, koska tuuli vain voimistui ja voimistui.

Tällä hetkellä sisälläkin pyörii sukat jalassa kun tuuli tuivertaa ovista ja ikkunoista. Yöllä soppaan pitäisi lisätä vielä vesisade, joten aamulla kakun pitäis olla valmis.

Ensimmäinen kerta

Tänään se koitti. Eka kerta.

Galway

Galwayssa.

Olimme edellisenä iltana jo sopineet, että lähden tutustumaan kouluun (GTI) ja  tapaamaan 3d-opettajaa, sekä vierailemaan Film Fleadin toimistolla. Pian kuitenkin selvisi, että festivaalitoimistolla ei ole ketään paikalla muutamaan päivään, joten tapaaminen siirtyy loppuviikkoon. Sen sijaan itselleni jäi hyvin aikaa perehtyä tähän 3d-projektiin, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Tapasin koulussa 3d-opettajan, joka on vetämässä tätä projektia. Hän pitchasi animaation idean ja antoi referenssimateriaalia/käsikirjoituksen minulle, jotta pääsin tutustumaan siihen mahdollisimman pian.

Irish Film Board (IFB)(vrt. Suomen elokuvasäätiö) rahoittaa vuosittain uusia animaatioita, jotka ovat alle 6minuuttia pitkiä ja budjetti on alle 50 000€. Tekijätiimissä tuottajalla/ohjaajalla ja käsikirjoittalla olla jo kokemusta aikaisemmista animaatioista ja CV:n pitää olla vahva. Kolme tiimiä valitaan toteuttamaan heidän animaationsa ja IFB hoitaa rahoituksen. Jo viime vuonna tämä kyseinen tiimi oli shortlistattuna kahdeksan parhaan joukkoon ja tällä kertaa minulle oli varattuna yhdet saappaat täytettäväksi. Tiimissä on kaksi muuta 3d-mallintajaa, sekä muutama concept artist, sekä käsikirjoittaja. Lisäksi taustalla häärii tuottaja ja ääninäyttelijät yms. muu tarvittava henkilöstö. Alustavasti tehtäväni on luoda lavastusta sekä tavaroita. Lisäksi minulle annettiin mahdollisuus mallintaa päähenkilö, mutta vielä en uskaltanut haukana niin isoa palasta. Katsoo nyt ensimmäiseksi miten tämä lähtee käyntiin. Porkkanana on tietysti se että jos tiimimme valitaan toteutettavien elokuvien joukkoon, voi tulevaisuudessa olla myös töitä tarjolla. No tämä selviää varmaan viikon kahden sisään, miten projektia lähdetään viemään eteenpäin.

Päivään jäi myös muuta vapaa-aikaa kun ei tarvinnut juosta paikasta paikkaan. Yllätyksekseni koululle oli tullut vierailemaan seitsemän suomalaista opettajaa ja tutustumaan paikalliseen opetukseen. Tietysti minut vietiin esittäytymään heille ja samalla päädyinkin kiertämään koko kampusta heidän kanssaan. Kysymyksiä täällä olemisesta satoi rististulella suunnasta ja toisesta. Pääsimme tutustumaan koulun studioihin ja näkemään millaisia töitä eri osastoilla tehdään. Kiertelyn jälkeen päädyin kuitenkin omille teille tutkimaan kaupunkia.

Paikallisia ravintoloita on ulkopuolelta aika vaikea arvioida. Menuja oli siellä täällä, hintatasoltaan Suomen luokkaa, mutta laadultaan korkeampia. Kunnon lounaan päälle pieni kävely läheiselle majakalle oli paikallaan. Koko päivä oli ollut todella aurinkoinen, mutta tuulinen. Majakka sijaitsee ulkonevalla saarella suoraan Galwayn lahdella. Sinne kulkeen pieni tie, aallonmurtajien seassa. Vaikka tuuleen on alkanut tottua, tänään todella oli tuulinen päivä. Mistään ei pystynyt irroittamaan. Linnut tulivat selkäedellä vastaan ja pienet koirat sinnittelivät maassa, ettei tuuli olisi vienyt niitä. Itsekin sai töitä tehdä pysyäkseen pystyssä. Tietysti perille päästyään, maisemat kaupunkiin päin olivat upeat.

Tässä nyt on muutamaksi seuraavaksi päiväksi hyvin töitä, kun pääsee muistuttelemaan 3d-mallintamisen taitoja ja perhetymään 1800-luvun Ranskaan.

Juhlan huumaa

Tänään koitti St Patric's day, joka on Irlannin kansallispäivä. Kun tulin tänne, niin isäntäperhe kertoi tästä päivästä kuinka tärkeä se on irlantilaisille ja kuinka koko maa on silloin todella sekaisin. Keskipäivän aikaa oman kylämme pääkadulla järjestettiin kulkue, jota voisi verrata Suomessa joulukadun avajaisiin. Ihmiset olivat pukeutuneita ja kantoivat kylttejä tai lauloivat lauluja. Suurimmaksi osaksi mukana olivat paikalliset yritykset sekä seurat.

Nalle halusi antaa halin

Pääkadun varrella oli rekan lavalla soittamassa bändi ja selostus, mitä kaikkea kulkueessa oli mukana. Kokoonpanot olivat varsin kirjavia, mutta selkeästi lapset olivat etusijalla. Sieltä löytyi pientä menninkäistä, kuin teräsmiestäkin. Paraati kulki kaksi kertaa kaupungin halki ja kaikkosi sen jälkeen. Suurin osa väestä siirtyi sen jälkeen baarin puolelle. Kiertelimme aikamme ja ihmettelimme koko touhua.

Iltapäivästä isäntäperhe oli kutsunut meidät heidän kanssaan juhlalounaalle, joka olikin erityisen maittava. Vietimme iltaa heidän kanssaan ja puhuimme asioita laidasta laitaan.Perhe halusi vielä viedä meidät läheiselle järvelle katsomaan maisemia ja kävelemään mäen rinteitä pitkin. Ilta ja maisemat olivat mielettömän hienot.

Aurinko oli juuri laskemassa ja ilma oli tyyni. Kiertelmimme pitkin pieniä polkuja ja vastassa oli niin poneja kuin lehmiä. Lopulta päädyimme tien päähän, jonne oltiin rakentamassa hulppeaa taloa. Irlantilaiseen tapaan myös tuntemattomat kutsuttiin sisään ja katsomaan millainen siitä oli tulossa. Kiertelimme ja keskustelimme heidän kanssaan puolivalmiissa talossa, kunnes ilta alkoi painua jo yön puolelle ja aika oli siirtyä takaisin kotiin.

Tämä tuskin jää viimeiseksi kerraksi tuolla. Matkaa sinne oli noin 6km. Heti kun saan pyörän alle, niin pakko sinne on päästä uudelleen.

Erämaa, ankara erämaa

Noin puolentoista kilometrin päässä pohjoiseen alkaa tämä erämaa. Sieltä on aikoinaan ja ilmeisesti vieläkin nostettu turvetta kivikkoiden seasta, aina talvea varten. Alueella ei yksinkertaisesti ole mitään. Poikkeuksen tekee yksi yksinäinen hevonen. Keskellä ei mitään. Ei asutusta, ei puita. Mutta siellä seisoo hevonen aitauksessa.

Päätimme eräänä iltana auringon laskun jälkeen lähteä kävelemään pidemmälle ja katsomaan mitä siellä odottaa. Noin 5km päässä oli lähialueen selkeästi korkein kohta. Samalla paikalla oli myös risteys, jossa oli viereisen tuulivoimalatyömaan vartijan koppi. Kohtaaminen pimeässä jäi varmaan molempien osapuolien mieleen yhtä hämärästi.

Rakenteilla olevia tuulivoimaloita

Alue on maisemaltaan yksi upeimpia, joita olen koskaan nähnyt. Tällä hetkellä siellä vain sattuu olemaan valtavat rakennustyömaat tuulipuistolle. Paikka toki on erityisen otollinen tuulelle, koska Atlanttilta on esteetön mahdollisuus tuulella nousta mäen päälle.Uskon että asiasta on väännetty paikallisten asukkaiden kanssa voiko se sinne tulla vai ei. Maiseman kuva olisi ollut vieläkin antoisampi, jos siellä ei olisi valtavia nostureita ja nousevia tuulivoimaloita.

Erämaa

Aurinko laski mailleen

Yllättävään kyllä, mutta tuulivoimalat eivät näy kovinkaan pitkälle, saati sitten niiden aiheuttama melu, tuskin loppupeleissä häiritsee ketään. Asiassa on molemmat puolensa. Pitääkkö maisema luonnollisena vai tavoitellaanko vain maksimaalista voittoa?

Seikkailu alkaa

Totisesti sitä tuli seikkailu.

Kaikki alkoi oikeastaan jo viime syksynä kun päätin että nyt se on tehtävä jos sen aikoo tehdä. Ulkomaille töihin. Alkuperäinen lähtöpäivämäärä siirtyi ja siirtyi monestakin syystä. Kunnes viikko sitten kuulin, että työt odottavat nyt. Matkalaukku kasaan ja kohti lentokenttää. En oikein tiennyt mitä kaikkea oli tulossa, joten pyrin valmistautumaan vähän kaikeen, mutta toisaalta mieli avoimena ja sponttaanisti.

Ruotsi vasemmalla alakulmassa, Ahvenanmaa oikealla

Suunnaksi lentokone otti ensimmäisenä Arlandan ja sieltä Dublinin. Bussi vei minut lopulta Galwayhyn, joka on noin 70 000 asukkaan kaupunki Irlannin länsirannikolla. Majoituksesta vastaa paikallisen koulun opettaja perheineen ja he antoivat käyttöön heidän talon yhteydessä olevan pienen mökin. Jaan sen myös kahden suomalaisen kanssa, joten siirtyminen täysin uuteen ympäristöön oli aika tasoiteltu. Talomme on hyvinkin kodikas, alakerrassa keittiö/olohuone yhdistelmä ja ylhäällä makuuhuoneet. Lämmitys on öljyllä, joka on noin tunnin illassa päällä, jonain päivinä viikosta, sekä meillä on pieni uuni/takka yhdistelmä, jolla lämmitämme hieman alakertaa, sekä lämpimän vetemme. Sisällä on lämmintä  noin 12-15 astetta, ulkona saman verran. Kun pitää tarpeeksi vaatteita päällä, tarkenee todella hyvin.

Erämaa

Yleisiä havaintoja, mitä irlantilaisista on voinut muutaman päivän sisällä tehdä. On se että he ovat hyvin ystävällisiä ja eivät näytä stressaavan turhasta. Hyviä taitoja molemmat.

Galwayn lahti, Atlantti.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet aluetta tutkiessa ja ruoanlaittotaitojen virkistämisellä. Talo sijaitsee todella rauhallisen tien varrella, josta on erämaanhan noin 20min kävelymatka, sekä merenrantaa 10min kävelymatka. Ehkäpä juuri unelmasijainti valokuvaajalle.

Ensiviikolla oli tarkoitus aloittaa työt Galwayn kansainvälisellä elokuvafestivaalilla. Vielä en osaa tarkkaan sanoa, mitkä tulevat olemaan minun työtehtäviä, mutta sen näkee aikanaan.

Nukkuva rapu

Pääkatu ilta kahdeksalta.

Päivän biisi: http://www.youtube.com/watch?v=QCaSQFoTCNw