Tänään koitti St Patric's day, joka on Irlannin kansallispäivä. Kun tulin tänne, niin isäntäperhe kertoi tästä päivästä kuinka tärkeä se on irlantilaisille ja kuinka koko maa on silloin todella sekaisin. Keskipäivän aikaa oman kylämme pääkadulla järjestettiin kulkue, jota voisi verrata Suomessa joulukadun avajaisiin. Ihmiset olivat pukeutuneita ja kantoivat kylttejä tai lauloivat lauluja. Suurimmaksi osaksi mukana olivat paikalliset yritykset sekä seurat.
- Nalle halusi antaa halin
Pääkadun varrella oli rekan lavalla soittamassa bändi ja selostus, mitä kaikkea kulkueessa oli mukana. Kokoonpanot olivat varsin kirjavia, mutta selkeästi lapset olivat etusijalla. Sieltä löytyi pientä menninkäistä, kuin teräsmiestäkin. Paraati kulki kaksi kertaa kaupungin halki ja kaikkosi sen jälkeen. Suurin osa väestä siirtyi sen jälkeen baarin puolelle. Kiertelimme aikamme ja ihmettelimme koko touhua.
Iltapäivästä isäntäperhe oli kutsunut meidät heidän kanssaan juhlalounaalle, joka olikin erityisen maittava. Vietimme iltaa heidän kanssaan ja puhuimme asioita laidasta laitaan.Perhe halusi vielä viedä meidät läheiselle järvelle katsomaan maisemia ja kävelemään mäen rinteitä pitkin. Ilta ja maisemat olivat mielettömän hienot.
Aurinko oli juuri laskemassa ja ilma oli tyyni. Kiertelmimme pitkin pieniä polkuja ja vastassa oli niin poneja kuin lehmiä. Lopulta päädyimme tien päähän, jonne oltiin rakentamassa hulppeaa taloa. Irlantilaiseen tapaan myös tuntemattomat kutsuttiin sisään ja katsomaan millainen siitä oli tulossa. Kiertelimme ja keskustelimme heidän kanssaan puolivalmiissa talossa, kunnes ilta alkoi painua jo yön puolelle ja aika oli siirtyä takaisin kotiin.
Tämä tuskin jää viimeiseksi kerraksi tuolla. Matkaa sinne oli noin 6km. Heti kun saan pyörän alle, niin pakko sinne on päästä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti