Tämä viikko on kulunut suurimmaksi osaksi tietokoneen ääressä, vaikka ulkona on ollut mitä upein keli. 3D-lavasteissa riittää vielä tekemistä useiksi päiviksi, joten nyt ei ole ollut aikaa huilata. Festivaalityö on tällä hetkellä rentoa, mikä sopii omiin aikatauluihin, mitä parhaiten. Olen lisäksi viime päivinä viimeistellyt kouluun tarvittavia kursseja sekä hahmotellut muutamia asiakastöitä Suomeen, jotka jäivät vielä kesken ennen lähtöä. Niiden parissa saa ajan kulumaan huomaamatta. Kerran päivässä olen kuitenkin aina tehnyt pidemmän lenkin suuntaan tai toiseen.
Torstaina lähdin katsomaan auringonlaskua aallonmurtajan takana sijaitsevalle hiekkarannalle. Ranta oli täysin autio, tuulta ei juuri ollut ja auringon sätelevän lämmön tunsi. Reilu kuukausi sitten ollut myrsky oli myös siellä heitellyt kiviä minne sattuu ja välillä sopivaa polkua sai etsimällä etsiä. Kuin tyhjästä eteeni ilmestyy mies, jolla on koira mukana. Vaihdamme muutaman sanan hyvästä säästä ja puhetta tulee valokuvauksesta. Hänellä oli nimittäin pieni kamera mukana. Tulen kertoneeksi itsekin olevan valokuvaaja ja kehun irlantilaisia maisemia. Jatkamme keskustelua siitä mistä olen tullut ja mitä teen nyt. Keskustelun edetessä ilmenee että hän työskentelee kameramiehenä naapurissamme olevalla Telegaelin studiolla.
Autio hiekkaranta, kaksi ihmistä tapaa ja molemmat ovat kuvaajia. Ilmeisesti kauniit maisemat vetävät kuvaajia luonnollisesti puoleensa.
Sattumaa, tuuria, kohtalo?
Upea!
VastaaPoistaterveisin
Tanja Hyriasta