Galwayn yöt ovat kirkkaita

Toissapäivänä päätin jäädä vielä illaksi kuvaamaan kaupungille. Tämä tiesi sitä että päivän sai kantaa selkä vääränä niin läppäriä kuin kamerakalustoa. Se ei kuitenkaan vauhtia hidastanut. Varsinaisesti työpäivä sujui odotettua nopeammin kun sain arkistoitua vanhoja asiakirjoja paljon nopeammin mitä kuvittelin. Tämä antoi aikaa myös tehdä 3d-mallinnuksia  töissä. Sää tiistaina oli mitä parhain, kevyt tuuli ja lämpötila keikkui 20 asteessa. Taivas oli täysin kirkas ja illaksi nousi täysikuu.

Salthill

Varsinaisesti jäin kuvaamaan yökuvia Galwaystä, koska se on valaistu todella upeasti iltaisin. Toki pimeä tulee vasta yhdeksän jälkeen, joten varsinaista pimeää aikaa illalla ei ollut hirveästi ennen kyydin saapumista. Valoisan ajan päätin kuitenkin käyttää hyödyksi ja tarkastella tarkemmin yhtä kaupungin osaa. Keskustasta noin 2km päässä sijaitsee Salthill niminen kaupunginosa, jossa on yksi varsinen pääkatu ja sen varrella runsaasti ravintoloita ja kasinoita. Muuten seutu vaikuttaa hieman vanhahtavaa, mutta seasta löytää myös hienoja huviloita ja upeasti hoidettuja pihoja.

Salthill

Salthill

Salthill

Täällä kun opiskelijat ovat tällä hetkellä kahden viikon lomalla, sen myös huomaa kaupunkikuvasta. Oli mikä arkipäivä tahansa, nuorisoa on kerääntynyt kaupungille viettämään aikaa. Varsinkin nyt kun Galway Food Festival alkoi, täällä on paljon enemmän ihmisiä paikalla kuin normaalisti. Salthilliltä jo poispäin kävellessä huomasin pienen kadunpätkän, jonka päässä oli iso portti. Taustalla näkyi hyvin epämääräistä asutusta ja tavaraa oli siellä ja täällä. Tämä kaikki sijaitsi hyvin tiiviillä asuinalueella. Ajattelin että nyt olin löytänyt jotain sellaista, mitä ei tavallisten turistien kameraan taltioidu. Eikä varmasti seuraava taltioitunutkaan.

Ehdin kääntää kamerani porttia kohden ja ottaa ensimmäisen kuvan kun noin 100m päässä pieni kiukkuinen mies huutaa kuin palosireeni ja huitoo käsillään ja jaloillaa samaan aikaan. Vaikka en ymmärtäisikään sanaakaan englantia, hänen lauseistaan pystyisi ymmärtämään mitä hänellä oli sanottavana. Hän kuitenkin artikuloi hyvin selkeästi ottaen huomioon matkan ja liikenteen melun.

En jäänyt sen tarkemmin miettimään pitäisikö sittenkin jäädä, kun olin jo korttelin toisella puolella. Paikka oli irlantilaisten kiertolaisten leirintäalue. Itse he kutsuvat itseään mustalaisiksi, mutta kulkevat siis paikasta paikkaan matkailuautoillaan ja muilla välineillä mitä nyt sattuu löytymään. He ovat vähemmistö Irlannissa, eikä heidän asema ole kovinkaan hyvä. Clifdenissä yksi kiertolaisperhe oli muuttanut vastarakennetulle asuinalueelle. Tämän johdosta kaikki muut olivat muuttaneet sen kadun varrelta pois. Talot ovat siellä edelleen autiot. He eivät pidä muista, eivätkä muut pidä heistä. Kun syke oli viimein tasaantunut löysin itseni kiertelemästä vanhojen kirkkojen pihoilla ja hämmästelemässä paikallista arkkitehtuuria. Aurinko alkoi jo laskea ja valmistauduin itse niihin kuviin, joita tuli hakemaan.

Tarvitsen festivaalin puitteissa näyttäviä kuvia Galwaystä, joista teen mm. taustakuvia tietokoneille, tableteille, mobiili -laitteisiin sekä tietysti sosiaaliseen mediaan. Aloitin ensimmäisenä kuvaamaan Town Hall Theatherin ja jatkoin siitä matkaa keskustaan kujille. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja elävä musiikki soi kaduilla. Kuvasin pitkällä valotusajalla, joten sain suurimman osan ihmisistä ”kadotettua” kuvista. Aikaa varsinaiseen pimeäkuvaukseen oli tunti, kunnes kyytini jo saapuikin.

Quay Street

Shop Street

Quay Street

River Corrib

Päivä oli kuvien suhteen erittäin antelias ja sain juuri sellaisia kuvia mitä olin suunnitellutkin. Täysikuu oli noussut kattojen yläpuolelle ja lämmin auto vei kotia kohden, kunnes.

Puhelin soi.

Kotoa soitettiin, että viereinen pelto oli tulessa ja paloautoja ajanut jo puolentunnin ajan ohitse. Vielä ei siis ollut unien aika. Saimme muutaman puhelun jälkeen paikallistettua parhaimman paikan, joista voisi saada medialle sopivia kuvia. Hälytys tulipalosta oli tullut noin kolmevarttia aikaisemmin ennenkuin pääsimme paikalle, joten sen puoleen käynnissä oli enää jälkisammutus. Kävin kuitenkin kuvaamassa paloautoja paikan päällä, jos vaikka paikallislehdet olisivat kiinnostuneita kuvista. Jatkoin yöllä vielä kuvien käsittelyn ja lähetin sähköpostia muutamiin lehtiin olisivatko he olleet kiinnostuneita. Lisäksi selvitin niiden sosiaalisenmedian kanavat. Twitter ja Facebook löytyy molemmilta, joten jos tulevaisuudessa tulee tilanteita, tiedän mitä kanavaa kannattaa käyttää. Mitään vastausta ei kuulunut päivän aikana. Täällä on ollut aika monia maastopaloja viimeaikoina, joten niiden uutisarvo on varmasti laskenut. Tietysti jos kuviin saisi enemmän dramatiikkaa ne kiinnostaisivat, mutta sitten pitäisi olla valmis menemään mihin tahansa kelloa katsomatta

Vielä on jäljellä huima kasa kuvia käsiteltävänä sekä 3d-malleja teksturoimatta. Tiedän hyvin miten vietän pääsiäisen.

Full Moon