Galway Food Festival

Päivän ensimmäinen tapahtuma oli noin 10km päässä sijaitsevalla Furbo -rannalla. Päivän sää oli taas kerran mitä upein. Meri oli täysin tyyni, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpotila oli noin 20 asteen luokkaa. Rannalla oli muutaman tunnin opastettu kierros paikallisen kokin johdolla, mitä kaikkea syötävää voit löytää merestä. Väkeä oli todella paljon liikkeellä, eivätkä takimmaiset kuulleet selityksestä juuri mitään. Aina silloin tällöin käteeni lykättiin jokin ruoho ja väitettiin että se on syötävää. Minä tietysti maistoin kaikkea mitä annettiin.

Kierros alkoi vähän sivummalta, josta löysimme muutamia erilaisia ruohoja. Maut vaihtelivat persilijasta ruohosipuliin. Makuina ne kuitenkin tuovat kummasti piristystä tavalliseen salaattiin. Tarjolla oli myös voikukkia sekä erään keltaisen matalan pensaan terälehtiä. Niiden maku oli huomattavasti miedompi kuin aikaisempien ruohojen. yritän myöhemmin selvittää, mitä nämä kasvit olivat.

Kierros johdatti meidät myös aivan meren tuntumaan tutkimaan merilevää ja meriruohoa. Meitä ohjeistettiin mikä on oikea tapa kerätä merilevää ja miten sitä pitää käsitellä mm. kuivauksen suhteen. Sain maistaa jo kuivattua merilevää, maku ei ollut kovin erikoinen. Hieman suolainen, mutta ei sitä pelkästään söisi. Ehkäpä innostun paistamaan kalapuikot seuraavalla kerralla merilevässä.

Paikallinen kokki oli hyvin asiantunteva ja vastaili ihmisten esittämiin kysymyksiin matkan varrella. Mitään myrkyllistä kasvia rannoilla ei ole ja ainoastaan simpukat ja kotilot pitää paistaa ennenkuin niitä voi syödä. Muuten kaikkia voi maistaa heti.

Kierros olisi vielä jatkunut pidemmällekin, mutta meidän kyyti saapui hakemaan meitä itse ruokafestivaalin pariin.

The Quay Street

Festivaali oli jaettu kolmeen eri paikkaan, jossa oli torikojuja myymässä niin ruokaa kuin käsityölaisten tekemiä esineitä. Tuoksut ja maistiaiset olivat mitä ihanampia. tietysti se saattui johtua siitä että iltapäivästä nälkä alkoi olla jo sellainen, että pelkillä maistiaisilla ei pärjännyt.

Olimme kiertäneet festivaalialueen lävitse ja päädyimme kokeilemaan erään katukeittön sianliha hampurilaista. Heillä oli possu vartaassa, joka pyöri hiillosten päällä ja sen mukaan kun tilauksia tuli he tekivät hampurilaisen samantien. Hampurilainen oli todella maittava kaikkine pienine lisukkeineen. Jälkiruoaksi päätimme kokeilla erityisen makeaa herkkua. Vaahtokarkkeja, mansikoita ja sulaa suklaata. Yhdistelmä oli mitä mainioin.

Loppupäivän nautimme auringosta Corrib -joen rannalla, kiertelimme kaupungilla ja katselimme paikallisten muusikoiden ja katutaiteilijoiden esityksiä. Päivässä tuli koettua monia erilaisia makuja niin makeasta kuin suolaisesta. Jotain on pakko kyllä kokeilla Suomessakin. 

Yksikään ruoho ei loppupeleissä vienyt henkeä, koska tätä tässä kirjoittelen. Sen sijaan aurinko hiveli niskaa, korvia ja nenää, joten aurinkovoidetta täytyy ensiviikoksi hankkia. Tänään vietetään pääsiäisjuhlaa ja meidät on taas kutsuttu syömään isäntäperheen luokse. Sen näkee mitä makuja sieltä löytää!

Hyvää pääsiäistä!