Mission Possible

Tänään töissä koitti ensimmäisen isomman tehtävän vuoro. Meiltä loppui dvd -levyjen kannet ja niitä piti lähteä ostamaan. Netistä oli katsottu havimmat hinnat, jolla piti saada 200kpl ohuita muovisia tai paperisia kansia. 100kpl/10€ Budjettini oli 20€, aikaa reilu tunti. Minulle kerrottiin muutama mahdollinen kauppa, josta niitä voisi löytyä. Ne kuitenkin sijaitsivat muutaman kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Otin lounaan yhteydessä tavoitteeksi löytää kyseiset kannet jostain. Galwayn lähimmän kehätien varrella sijaitsee suuri ostoskeskusten keskittymä jonne tie vei tällä kertaa.

Ostoskeskus poikkesi suuresti totutusta ostoskeskuksen mallista. (Ja myös pienemmät ruokakaupat noudattavat samaa kaavaa.) Tämä kyseinen oli C -kirjaimen mallinen, josta haarautui pieniä käytäviä sinne tänne. Kaupoilla ei tuntunut olevan juurikaan logiikkaa missä ne sijaitsivat ja tai mitä ne myivät. Ostoskeskuksen keskustan kruunasi iso kahvila, josta sai niin pikaruokaa kuin lounastakin. Rasvainen tuoksu leijaili pitkin käytäviä kertoen pikaruoan suosion, ilman että sitä tarvitsi mennä sen tarkemmin toteamaan. Hetken käytävillä pyörittyäni silmiin osui tuttu kauppaketju, Tesco. Sinne!

Astuin kauppaan sisään muutaman vartijan välistä. Vartioita kaupoissa on huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Jatkuvasti näkee yhden tai kaksi partiomassa joko käytävillä tai sisällä kaupassa. Tämän Tescon tavaratalon ”elektroniikka” -hylly ei tuottanut tulosta ja päätin kysyä myyjältä, mistä mahtaisi kuoria löytyä. Vastaus oli että toisesta Tescosta, joka sijaitsee samassa kauppakeskuksessa, mutta muutama käytävän kauempana. Aivan kuin Prismassa olisi Prisma, jonka sisällä on pienempi Prisma, joka myy vain tiettyjä tuotteita. En sen koomin jäänyt ensimmäistä Tescoa ihmettelemään vaan tallustelin seuraavaan kauppaan.

Kauppojen hyllyt Irlannissa ovat rakennettu mitä mielenkiintoisin tavoin. Kohtasin seuraavat tuotteet vierekkäin: lasten -elokuvat, majoneesi, paristot, kaurahiutaleet, suklaakeksit, erilaisien kastikkeiden raaka-aineet. Ja tätä kun on parikymmentä hyllyä, tuotteiden löytämiseen kuluu mielettömästi aikaa. Lisäksi samoja tuotteita voi löytää eripuolilta kaupaa omista hyllyistään. Joten päätin tässä seuraavassa liikkeessä kävellä suoraan myyjän luokse kysymään, mistä löytäisin näitä kansia. Myyjä mietti hetken ja ohjasi minut tyhjien DVD-levyjen eteen, löytämättä kuitenkaan ainuttakaan kantta. Sen sijaan hyllyt pullistelivat tyhjiä VHS-kasetteja. Siis VHS, kyllä.

Kysyin samalla, mistä näitä kansia voisi sitten löytää jos ei täältä. Hän neuvoi viereiseen Pound Worldiin. Suuntana liike numero 3.

Pound World. Musiikki soi kuin yökerhossa ja väsynyt myyjä yrittää täyttää karkkihyllyä. Selitän lyhyesti mitä etsin, hän ei edes vilkaise ja toteaa ettei löydy. Kysyn myös häneltä, mistä näitä kansia voisi löytyä. Neuvoo menemään keskustaan. Olin kuitenkin päättänyt että kannet löytvät tuolta kauppakeskuksesta, vaikka joutuisin kääntämään jokaisen alennuskorin ympäri. Hetken haahuilun jälkeen, silmiini osuu OMG -musiikkiliike, joka myy  krääsää avaimenperistä musiikkiin ja elokuviin. Ensimmäinen kysymys myyjälle, mistä löydän suojakoteloita.

”Jaa-a, eiku hetkonen. Meillähän niitä taitaa olla”

Enää en miettinyt hintaa tai määrää.  Ostin kaksi viimeistä pakettia, jotka kaupasta löytyivät.  Palattuani toimistolle, minulla oli tarjota yllätys toisille.

20€ budjetista, 6 euroa oli käytetty kansiin, jotka olivatkin molemminpuolisia. Joten meillä rittää nyt 400 levylle suojia.

Päätin taputtaa itseäni olalle hyvästä suorituksesta.