Kuinka me suomalaiset olemme niin kummallisia

Tässä kolmen viikon sisällä on ehtinyt jo huomata moniakin asioita, jotka eroavat huomattavasi Suomesta. Ehkä suurimpana erona on tietysti vasemmanpuoleinen liikenne. Siihen on kuitenkin alkanut jo tottua. Nyt melkein joka kerran muistaa katsoa oikeaan suuntaan tietä ylittäessä. Lisäksi tien "väärällä puolella" kävelemiseen on tottunut.

Irlantilaisia on kuitenkin huvittanut suomalaisten tavat riisua kengät sisällä. Vaikka kokolattiamatot saattavatkin olla likaisia, ei kengillä käveleminen sisällä ainakaan niiden kuntoa paranna. Mitään erityisiä syitä sen koomin ei ole tullut vastaan, miksi näin on. Tietysti useissa taloissa on vain betoni tai kivi -lattia. Ymmärrettävää että ohuilla sukilla, siellä tepasteleminen ei ole kovin miellyttävää.

Muutamat henkilöt jotka olen tavannut, ovat olleet hyvin kiinnostuneita osasta suomalaisia kirjaimia, kuinka me ne lausutaa. Sekä nimemme aiheuttavat aina hilpeyttä. Siksi olenkin ottanut käyttöön pelkästään Jay, nimen. Menee jokaisella kerralla oikein ja olen jo oppinut reagoimaan siihen. Kaikista omituisimpina kirjaimina pidetään E, A ja I kirjaimia ja kuinka ne lausutaan. Ääkköset ovat heille jo valmiiksi niin hepreaa, että kovinkaan moni ei ole niistä kiinnostunut. Välillä olemme myös keskustelleet suomenkielen lauserakenteista ja kuinka meiltä puuttuu a ja the artikkelit kokonaan.

Yhtenä yllätyksen aiheena monille on ollut se että suomalaiset eivät hoe jokaiseen väliin "yeah","sure","yeah". Täällä on se on tapana, että on mukana keskustelussa ja vaikuttaa kiinnostuneelta. Itse olen omaksunut sen tavan hyvinkin nopeasti ja jokaisessa keskustelussa, jokaiseen väliin tulee sanottua "yeah". Välillä ääntäminen on kuulostanut enemmän joo -sanalta, mutta ymmärretyksi tulee. Irlantilaisille on todellakin tullut yllätyksenä, että Suomessa kuunnellaan, mitä toinen sanoo ja sitten vasta aloitetaan itse puhumaan. Täällä jos et itse aloita puhumaan toisen päälle, et saa koskaan sanottua omaa asiaasi. Toisen keskeyttämistä ei mielletä epäkohteliaaksi teoksi.

Muutama päivä sitten puhelimessa kun sovimme tiettyä kellon aikaa, eikä yhteistä aikaa meinannut millään löytyä. Tällöin mieleeni muistui erilainen tapa, kuinka suomalaiset ilmaisevat kellon. Meillä sanotaan normaalisti puoli neljä (15:30). Täällä half four on puoli viisi. Eli puolituntia yli neljä. Tällä ei juuri ketään käytä 24 tuntista kelloa ja heille se on hyvin vaikea tajuta. Am ja Pm aiheuttaa myös välillä ongelmia. Täällä eletään 12 tuntia kerrallaan eteenpäin. Jos halutaan kertoa erikseen tulevaa aikaa pidemmälle, lisätään tarkennus huomenna, tai illalla/yöllä/päivällä. Itse olen selkeyden vuoksi ottanut käytöön Am ja Pm. Yksinkertaiset numerot ja määre, puhutaanko aamu vai iltapäivästä. Välillä tekstiviesteissä saa sellaisia kryptisiä ajanmääreitä, että arvauksilla on osuttu oikeaan. Sekaan kun lisätään sanoja  jotka tarkoittavat varttia yli, kolme varttia yli, varttia vaille, puoli, yli, kohta, ehkä, silloin. On tällöin kaikista helpoin kysyä aikaa numeroissa. Siltikin vaikka olisi "tarkka" aika sovittu. Irlantilaiset eivät pysy aikataulussa, joten se antaa itselle huomattavasti liikkumavaraa ja voi vähän "nojata" omissa aikatauluissa suuntaan tai toiseen.

Näistä kummallisuuksista, lisää kunhan niitä ilmaantuu. Ja niitähän ilmaantuu.