Aika alkaa käydä loppuun Irlannin osalta, mutta periksi ei vielä anneta. Nähtävää on nimittäin paljon jäljellä. Yksi tavoitteistani reissulla oli päästä pelaamaan golfia ja päätin ottaa sen toteutettavien asioiden listalle. Host -perheen äidin veli asuu Dublinissa ja kun tapasimme viimeksi, oli puhetta mm. golfista. Muutamien sähköpostien jälkeen sovimme että lähden pelamaan golfia Dubliniin. Joten seikkailu kutsui taas!
Keskiviikkoaamuna bussin nokka kääntyi itään kohti Dublinia. Bussimatka kesti noin pari tuntia, kunnes saavuin perille. Minulla ei ollut sen tarkempia suunnitelmia kaupungin varalle. Päätin enemmän vain tutustua ja kierrellä ympäriinsä. Ensimmäinen nähtävyys joka osui eteen oli Spire of Dublin. Se oli kuin jättimäinen neula, korkeutta nimittäin löytyy 121 metriä. Kävin myös tutustumassa Trinity Collegen sisäpihaan. Sisällä olisi ollut nähtävillä Book of Kells, joka on irlantilaisten kansallisaarre. Sen ovat kirjoittaneet kelttiläiset munkit vuoden 800 tienoilla. Kierroksella olisi tutustuttu koko kouluun, mutta päätin jatkaa jo seuraaviin kohteisiin.
Dublinin arkkitehtuuri on sekoitus oikeastaan kaikkea mahdollista. Vierekkäiset talot voivat olla täysin eri aikakausilta. Lisäksi talot voivat olla rakennettu niin puusta, betonista kuin kivestä tai sitten niissä on yhdistetty kaikkea. Kuvauksen kannalta kaupunki oli haasteellinen. Rakennustyömaita oli siellä ja täällä. Lisäksi talojen seinät ja valopylväät ovat saaneet kuorrutuksen poliitikkojen EU-vaali mainoksista. Täällä ei ole erityisiä sääntöjä mihin saa mainoksia laittaa, kunhan ne on poistettu tiettyyn päivään mennessä tai saa tuntuvat sakot. Joten mainontaa on joka puolella ja runsaasti.
Dublin Castle
Yritin samalla löytää sitä todellista Dublinia joten poikkesin pois turistikujilta. Jotkut tiet osoittautuivat hyvinkin antoisiksi ja sieltä löytyi todella mielenkiintoisia maalauksia kuin myös arkkitehtuurin luomuksia. Toisaalta jotkut kujat johdattelivat ravintoloiden takapihoille, jossa vihaisen näköiset itämaiset kokit oleskelivat. Pesuvesiä valui kadulle ja välillä piti miettiä sulaako lenkkarit vai mitä kaikkia kemikaaleja siellä lillui. Lounaan jälkeen päätin kysellä päivän ohjelmasta ja koska menisimme golfaamaan.
Oletin että sopisimme jonkun paikan, josta nouto tapahtuisi. Sen sijaan sain ohjeet kuinka pääsisin kulkemaan Dublinin pohjoispuolelle paikallisella liikenteellä. Minun ei ole tarvinnut käyttää Suomessa juuri ollenkaan paikallista liikennettä, joten seikkailu sai juuri uuden kohokohdan. Minulla oli noin puolitoista tuntia aikaa löytää tietty katu, josta lähtee tietty bussi. Varsinaisesti bussit eivät pysähdy pysäkeille vaan jos haluat ulos, niin painat vain nappia ja bussi pysähtyy melkein mihin tahansa kohtaan. Ohjeistuksena oli seuraava ”Kun näet vasemmalla puolella puistoa ja sen jälkeen tulee puinen silta oikealla, niin hyppää ulos”.
Yhden kadun paikallistamiseen meni tovi, kunnes löysin sen seuraamalla muuta liikennettä ja luoja kiitos Nokian kartat loppupeleissä pelasti tilanteen. Tiesin että tälle ”puiselle sillalle” oli noin 20min matka, joten alkumatkan käytin vain maisemien ihailemiseen ja yrittäen pysyä kartalla mihin suuntaan olimme menossa. Itsellä ei ollut tuolloin pienintäkään käsitystä mihinpäin Dublinia olin kulkemassa. Noin puolentunnin kuluttua meren rannalla alkoi tämä puinen silta häämöttää ja sen kohdalla jäin bussista pois. Seuraavina ohjeina minulla oli, että seuraavast risteyksestä vasemmalle ja talon numero. Lähdin tassuttelemaan ohjeiden suuntaan, kunnes vähän matkan kuluttua auto pysähtyy viereen ja perheen isä tuli poimimaan minut matkaan.
Matka jatkui kohden golf-kenttää. Perille päästyä hämmästys oli suuri kun kenttä oli juuri se sama, jota olin katsellut ennen Irlantiin tuloa, ”pääsisimpä tuonne pelaamaan”. Kenttä sijaitsi Dublinin edustalla olevalla saarella, jonne johdatti silta. Kenttä oli erittäin kumpuileva, koska koko maa-aines on pelkkää hiekkaa. Viheriöt olivat hyvässä kunnossa, vaikka ruoho oli vasta alkanut kasvaa uudelleen. Greenit olivat keskinopeat, mutta näyttivät todella nopeilta. Ensimmäiset kuusi reikää olivat myös eräs vanha pappa pelaamassa meidän kanssa. Oli mukavaa kuunnella taas hieman erilaista murretta. Omat lyönnit näin 8kk jälkeen olivat vielä vähän kohmeessa, mutta pari paria tuli tehtyä. Enemmän otin tuon kentän uutena kokemuksena. Kierroksen jälkeen menimme vielä klubille nauttimaan virvokkeita. Klubi sijaitsi kentän keskellä, pienen kummun päällä. Klubin seinät olivat pelkää lasia, joten sieltä näki öisen Dublinin 360astetta. Näkymä oli mitä kaunein.
Puoli yhdentoista aikaan suuntasimme kohti kotia. Minulla oli mahdollisuus jäädä yöpymään Dubliniin hänen perheensä luokse. Pimeässä minulla ei ollut pienintäkään käsitystä minnepäin olimme ajamassa ja mistä heräisin aamulla. Perheessä on kolme noin minun ikäistä tytärtä, joista yksi on tulossa Suomeen vaihtoon ensi vuonna. Ilta/yö kului jutellessa niin Suomesta kuin Irlannista ja niiden yhteneväisyyksistä kuin eroista. Minulle oli varattuna oma pieni huone, joka täytti kaikki odotukset.
Aamu valkeni ja aamiaisen jälkeen olin taas pakannut reippuni reissua varten. Tällä kertaa piti päästä pois tuolta asuinalueelta. Minulla ei ollut tuon taivaallista käsitystä missä olin tai mitä kulkuneuvoja olisi parasta käyttää. Sain kuitenkin ohjeistuksen jatkaa tietää eteenpäin, kunnes tulen risteykseen ja sieltä käännyn vasemmalle tien ylityksen jälkeen. Aamu oli lämmin ja aurinko paistoi, joten en stressannut takaisin paluusta. Lähdin kävelemään neuvojen suuntaan ja ihastelin asuinaluetta. Ei aikaakaan kun samannumeroinen bussi tulikin vastaan, jolla olin tullut tuonne. Näin mistä risteyksestä se kääntyi, joten lähdin tarpomaan samaan suuntaan. Täytyyhän siellä jossain pysäkki olla. Pysäkki siellä todella oli ja ihmisiä pitkä jono. Ehdin hyvin kävellä tuohon bussiin ja pujoittelu asuinaluella jatkui bussin kyydissä. Noin puolen tunnin kuluttua aloimme lähestyä kaupungin keskustaa ja päätin hypätä kyydistä pois tutustumaan uuteen osaan Dublinia.
Silmiini osui mainokset maailmankuulusta The Art of the Brick -lego näyttelystä, joka on Nathan Sawayan tekemä. Joten päätin etsiä kyseisen museon ja mennä tutustumaan. Museo availi juuri oviaan, joten pääsin ensimmäisenä sisään ja sain kaikeassa rauhassa tutustua teoksiin. Teokset olivat mitä upeimpia ja niissä todellakin oli ideaa. Tutustuin museoon kaikessa rauhassa ja jatkoin sitten vielä Dubliniin tutustumista. Olin edellisenä päivänä tutustunut Dublinin etelä-osiin joten nyt oli jäljellä pohjoinen puoli. Yritin eksyttää itseni pienille kujille, mutta ei siitä tullut mitään. Dublinin keskusta oli kuitenkin sen verran helppo, että sen oppi hyvinkin nopeasti ulkoa.
Lounaan jälkeen päätin suunnata takaisin Galwayhyn. Seuraavana päivänä oli GTI -koulun lopputyönäyttely, jossa toimin virallisena kuvaajana. Joten kamera piti saada ladattua ja kuvat siirrettyä koneelle. Päivän päätteeksi uni oli enenmmän kuin tervetullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti